Kirjoitan tätä kotonani maaseudun rauhassa Pohjois-Karjalassa. Asun Suvisrannan kylällä, noin kymmenen kilometrin päässä Outokummun keskustasta. Kyläraitti on perinteinen hiekkatie, jonka varrella on elävä kylä. Kylällämme on toimivia maatiloja sekä kaksi perhekotia, toinen ikäihmisille ja toinen nuorille. Molemmat perhekodit sijaitsevat entisen kunnalliskodin historiallisissa tiloissa. Kylällämme on myös uudehko, osin Leaderin tuella rakennettu kylätalo.

Kylältämme käsin tehdään myös etätyötä. Minäkin olen istunut lukuisia eduskunnan laki- ja hallintovaliokunnan etäkokouksia Teamsissa kotimme työhuoneessa. Tällöin on tullut todettua, että meillä on valokuitua vaille hieno kylä.

Olen toiminut Outokummun kaupunginvaltuuston jaPohjois-Karjalan maakuntahallituksen puheenjohtajana kahdeksan vuotta. Tuona aikana muuttotrendi on ollut selkeä. Väki vähenee ja ikääntyy. Outokumpu on historiallinen kaivoskaupunki, jonka väkimäärä on tippunut kaivoksen loistoajoista 40 vuoden aikana reilusta 10000:sta asukkaasta 6600:aan

Kotikaupunkimme on painiskellut monen muun kunnan lailla korkeiden työttömyyslukujen kanssa. Olemme siitä erikoisessa tilanteessa, että työpaikkojemme omavaraisuus on yli sata prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvana teollisuuspaikkakuntana meillä käydään töissä naapurikunnista, mutta asuinpaikaksi ei ole valikoitunut Outokumpu. Tähän osasyynä on se, että puolisoille ei kaupungistamme ole löytynyt töitä.

Korona nosti alueiden arvostusta

Maailmaa vavisuttava koronapandemia toi mukanaan paljon haasteita, mutta toi se mukanaan myös hyvää ja uusia käytänteitä. Yksi näistä on etätyö ja monipaikkaisuus.

Toimin eduskunnassa harvaan asutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän (Hama) puheenjohtajana. Työryhmämme on valtioneuvoston asettama. Sen tehtävä on seurata harvaan asuttujen alueiden erityiskysymyksiä ja vahvistaa näiden alueiden elinvoimaisuutta.

Harvaan asuttu maaseutu kattaa merkittävän osan eli yli 68 prosenttia Suomen pinta-alasta. Asukkaita alueella on noin viisi prosenttia väestöstä. Alue on kansallisesti merkittävä, sillä siellä sijaitsee valtaosa Suomen luonnon aineellisista ja aineettomista raaka-aineista. Alueella on kuitenkin runsaasti pitkistä etäisyyksistä ja harvasta asutuksesta aiheutuvia haasteita. Näitä ovat esimerkiksi jo pitkään jatkunut väestön väheneminen ja vanheneminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja palvelujen keskittyminen.

Huomioitavaa on myös se, että poliittisten päätösten kielteiset vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin harvaan asutulle maaseudulle.

Korona-aika on tuonut mukanaan epävarmuutta ja huolta tulevasta, mutta yllättäen myös uutta arvostusta ja nostetta harvaan asutuille alueille.

Mummolasta etätyöpiste?

Rajoitusten ja sulkutilojen vallitessa ihmiset ovat hakeutuneet metsiin ja mökeille, joissa voi nauttia omasta tilasta ja puhtaasta luonnosta. Moni on hakeutunut takaisin kotiseudulleen ja entinen mummola on muokkautunut koko perheen etätyöpisteeksi.

Tämä on lisännyt harvaan asuttujen alueiden käyttöä ja keskustelua niiden tulevaisuudesta. Elämä ja ihmisten liike voi tulevaisuudessa jakautua yhä laajemmin eri alueiden, kaupunkien ja harvaan asutun maaseudun kesken.

Työryhmämme on laatinut toimintasuunnitelman, jonka mukaan tulemme rahoittamaan 12 miljoonalla eurolla hankkeita ja kokeiluja, joilla halutaan tukea supistuvia alueita ja auttaa niitä löytämään vahvuutensa. Väestöään menettävien alueiden kehittäminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa, jossa pelkkien taloudellisten mittareiden sijaan huomioidaan myös esimerkiksi alueiden hyvinvointi ja elinvoima.

Hankkeita ollaan avaamassa esimerkiksi matkailuun (ruoka-, luonto- ja metsästys- ja kalastusmatkailuun), etätyöpisteiden perustamiseen sekä kulttuurin ja koulutuksen ympärille. Olemme myös mukana selvittämässä laajempia lainsäädäntöuudistuksia kuten Norjan mallin mukaista opintolainan hyvitysjärjestelmää. Selitettävissä asioissa on myös monipaikkaisuuteen liittyvä e-kuntalaisuus ja Japanin kotiseutumalli.

Uskon, että koronan jälkeinen ”uusi normaali” maailma tuo mukanaan myös uuden valoisamman tulevaisuuden harvaan asutulle maallemme. Nyt onkin tullut hetki, jolloin meidän on laitettava kuntoon etätyön ja palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden kannalta tärkeät tietoliikenneyhteydet. Tässä paras vaihtoehto on varma valokuitu.

Etätyöstä saattaa löytyä apua myös kotikaupunkini kaltaiselle paikkakunnalle, jossa teollisuus tarjoaa työpaikan toiselle puolisolle. Jospa puolisonkin työ sijaisisi jatkossa luonnonkauniissa ja hyvien palveluiden kaupungissamme kodin etätyöpisteessä.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia, kun vain osaamme tarttua toimeen ja lähteä toteuttamaan niitä. Tulevaisuus asuu myös seutukaupungeissa, kylissä ja hiekkateiden varsilla.

julkaistu STTK kotisivuilla 13.12.2021
(kuva: Harri Mäenpää)