Olen viime viikkoina miettinyt monta kertaa Maria Jotunin sanomaa lausetta ”muutamat hädän hetket opettavat ihmiselle viisautta enemmän kuin vuosikymmenien tasaiset olot”.

Pohjois-Karjalan maakuntahallituksen puheenjohtajana ja Savo-Karjalan kansanedustajana olen tehnyt paljon yhteistyötä itäisen naapurimme Venäjän kanssa. Järkytys oli valtava, kun se pohja minkä varaan olimme rakentaneet luottamukselliset välimme, katosi hetkessä Venäjän hyökättyä sotimaan Ukrainaan. Naapurimme paljasti todellisen luonteensa ja entiseen ei ole enää paluuta.

Tunnen erityistä vastuuta kannanotoissani tehdessäni työtäni kansanedustajana juuri hallintovaliokunnan jäsenenä. Valiokuntamme vastaa mm. sisäisen turvallisuuden asioista, kuten rajasta, poliisista ja pelastustoimesta. Vastuullamme on siis rajamme turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten rajavalvonta ja mahdollinen hybridivaikuttaminen.

Eduskunnan eri valiokunnissa on parasta aikaa käsittelyssä selonteko turvallisuusympäristön muutoksesta. Kansanedustajat joutuvat nyt päättämään, että mikä on paras tapa turvata, ettei Suomi joudu tulevaisuudessa sodan osapuoleksi ja että maamme säilyy itsenäisenä. Olemme saaneet kuulla eduskunnassa monia asiantuntijoita ja olen aktiivisesti itse hakenut tietoa asiasta. Mitään kristallipalloa tulevaisuuteen liittyen ei ole kenelläkään. Asioita on pohdittava eri kannoilta riskejä ja hyötyjä puntaroiden.

Oma kantani Natoon liittymisen puolesta alkoi vahvistua heti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Mielestäni Suomen on kaiken saamani tiedon valossa paras liittyä Naton jäseneksi.

Tärkeä osa turvallisuutta on myös maamme omavaraisuus ja huoltovarmuus ruuassa, energiassa, lääkkeissä ja tarvikkeissa. Meidän tulee myös huolehtia, että korona-aikana esille tullut teollisuuden komponenttipula ei toistu.

Kotimainen energia turvaa, että kodit lämpenevät ja pistokkeista tulee sähköä. Suomessa tuotettu puhdas ja terveellinen ruoka täyttää vatsamme. Jokainen meistä voi tehdä oman osansa varautumiseen huolehtimalla, että kotoa löytyy 72 tunnin kotivara koko talouden tarpeisiin.

On ollut hienoa nähdä kuinka suurella sydämellä suomalaiset ovat osoittaneet halunsa auttaa Ukrainan sotaa pakenevia ihmisiä. Suomeen on arvioitu tulevan jopa 80 000 kotinsa jättänyttä ihmistä, joukossa suuri osa äitejä ja lapsia.

Paras tapa auttaa on järjestää heille kodinomaiset olot. Lasten on pystyttävä aloittamaan mahdollisemman pikaisesti koulunkäynti ja uusi arki on saatava alkamaan nopeasti. Kaikilla tilapäisen suojelun statuksen hakeneilla on myös työnteko-oikeus maassamme. Uskon, että työ omalta osaltaan auttaa ajatusten siirtymistä pois sodan kauhuista ja samalla sopeuttaa heitä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Sodan kauhujen on huomattu myös yhdistävän ihmisiä. Asioista nousevat hetkessä esille ne keskeisimmät ja tärkeimmät.

Julkaistu Outokummun Seudussa 5.5.2022
(kuva: Miikka Pynnönen)