Hallituksen budjettiriihen päätös alueellisen opintolainahyvityksen kokeilemisesta on tietyissä piireissä saanut poikkeuksellisen ylimielisen vastaanoton, josta paistaa läpi maakuntien – tässä tapauksessa itäisen Suomen – elinolojen ymmärtämättömyys.

Kovinta kieltä on käytetty kokoomuksen, vihreiden ja ylipäätään ihmisten, palvelujen ja työpaikkojen keskittämistä Suomessa ajavien piiristä.

Helsingin – meidän suomalaisten yhteisen pääkaupungin – kaupunginvaltuuston vihreä puheenjohtaja Fatim Diarra sortui niin alatyyliseen loanheittoon itäistä Suomea kohtaan, että joutuu kysymään: missä on harkinta- ja arvostelukyky?

Erikoiseksi hyökkäykset tekee se, että alueellisen opintolainahyvityksen kokeileminen on jo pitkään ollut johtamani harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän tärkeimpiä esityksiä. Siis työryhmän, jossa ovat kaikki eduskuntapuolueet – myös kokoomus ja vihreät – mukana.

Kyse on ollut yhteisestä, perustellusta esityksestä.

Asiallisesti ottaen eriskummallisimpia näkemyksiä on esittänyt aluetutkija Timo Aro. Hän antaa avoimesti ymmärtää, että kokeilussa mukana olevat kunnat on valittu umpipoliittisin, tai pikemmin umpikepulaisin perustein. Aron mukaan kyse on härskistä kotiinpäin vetämisestä.

Melkoista puhetta, kun alueellisen opintolainahyvityksen kokeileminen – ja kokeiluun nimetyt kunnat – perustuu yliopistotutkijoiden selvitykseen. Kunnat ovat samat, mitä tutkijat esittivät.

Kehitys on itäisessä Suomessa pitkään kulkenut niin, että nuoret lähtevät kotiseuduiltaan opiskelemaan muualle ja päätyvät töihin isoimpiin keskuksiin. Vain harva palaa kotiseuduilleen. Samaan aikaan jäljelle jäävä porukka ikääntyy ja alueilla on pulaa työntekijöistä.

Alueellinen opintolainahyvitys mahdollistaa nuorille monen toiveiden mukaisesti kodin ja elämän rakentamisen myös isoimpien keskusten ulkopuolelle. Se helpottaa osaltaan myös työntekijäpulaa, joka etenkin itäisessä Suomessa on todellinen, kärjistyvä ongelma.

Venäjä-suhteiden katkeaminen sodan vuoksi on muuttanut perinpohjaisesti itäisen Suomen tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä.

Huutokuorolta jää joko tietoisesti tai tiedostamatta myös huomaamatta, että itäisen Suomen asiassa ei ole kyse vain elinvoimasta muuttuneissa oloissa.

Kyse on myös turvallisuudesta, kuten Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola hiljattain sanoi. Aaltolan mukaan Suomen pitää varautua turvallisuuspoliittisiin uhkiin huolehtimalla alueiden elinvoimaisuudesta. Viisasta puhetta.

On surullista kerta toisensa jälkeen huomata, että maan sisäistä vastakkainasettelua lietsotaan.

Suomi ja suomalaiset ovat niin vakavassa paikassa, että sellaiseen ei kerta kaikkiaan olisi varaa. Itäisen Suomen tukeminen ei ole Helsingiltä pois tai toisinpäin. Yhtenä ja yhtenäisenä maana ja kansana tästä selvitään.

Julkaistu Suomenmaassa 9.9.2022
(kuva: Miikka Pynnönen)