Elettiin vuotta 1993. Olin nuori, melko ennakkoluuloton ja rämäpäinen. Yöpöydälläni oli pino osakeyhtiön perustamispapereita ja kynä. Paperit oli täytetty huolellisesti, jopa hartautta tuntien. Tyhjänä oli vain yksi kohta, yhtiön nimi. Jostain syystä nimen keksiminen omalle yritykselleni tuntui olevan kaikista suurin haaste yrittäjän polulle ryhtyessäni. Päätin ruveta nukkumaan ja ajattelin, että ratkaisu syntyy yöllä itsestään.

Nämä 25 vuotta yrittäjänä ovat kasvattaneet minua valtavasti ihmisenä. Ne ovat saaneet nöyrtymään ja samalla antaneet rohkeutta tavoitella unelmia. Ne ovat opettaneet kuuntelemaan toisia kanssakulkijoita ja samalla rohkaisseet puhumaan ja sanomaan asiat suoraan. Ne ovat osoittaneet, että kukaan meistä ei pärjää täällä yksin ja samalla sen, että vastuuta on kannettava.

 

Varsin varhaisessa vaiheessa huomasin, että yksin yrittäminen oli käytännössä täysin mahdotonta. Yritykseni luonteesta johtuen toimintaa piti pyörittää seitsemänä päivänä viikossa. Huolimatta siitä, että lomia en kovinkaan pitänyt, vapaapäivilleni piti olla tekijä. Sama tuurausongelma tuli vastaan, mikäli minä tai lapset sairastimme. Yrittäjänä tosin sairauden käsite oli varsin häilyvä, ja Buranan voimalla on tullutkin tehtyä melko monta työpäivää.

Ensimmäisiä tavoitteitani yrittäjänä olikin, että toiminnan laajuus on saatava tasolle, joissa pystyn palkkaamaan avukseni toisia ihmisiä, työntekijöitä.

 

Yritystoiminnan kehittymisen myötä työntekijöiden rooli ja merkitys yritykselle ja minulle on kasvanut kasvamistaan. Itseasiassa, yritys on juuri niin vahva tai heikko, minkä työyhteisö siitä tekee. Tuon työyhteisön heikoin tai vahvin lenkki voi tietysti olla myös yrittäjä itse.
Nämä vuodet pitävät sisällään monia rekrytointitarinoita. Ne sisältävät yhteisiä onnistumisia ja varmasti myös molemmin puolisia pettymyksiä. Yrittäjä- ja elämänkokemukseni myötä myös näkemykseni työnantajan rooliin on muuttunut.

En pääse mihinkään siitä jatkuvasta moraalisesta ajatuksesta, että vastuullani on noiden yrityksessäni työskentelevien ihmisten toimeentulo. Toisaalta, me työyhteisönä taas olemme vastuussa siitä, että kokonaisuus toimii. Eli periaatteessa siis, jokainen työntekijä kantaa yrityksen toiminnan myötä vastuuta myös toisten työntekijöiden tulevaisuudesta ja toimeentulosta.

 

Miksi siis yleisesti ajatellaan, että yrityksen menestys tai tuho on vain yrittäjän vastuulla?
Hyvät ja motivoituneet työntekijät ovat yritykselle kultaakin kalliimpia. Sen tietää ja tunnustaa varmasti kaikki yrittäjät.

 

Yrittäjyys on siis periaatteessa tapa ajatella. Olisiko siis niin, että seuraavissa Yrittäjäjuhlissa tulisi palkita myös menestyneiden yritysten työntekijöitä.

Yhteiskuntamme luottaa vahvasti siihen, että uudet työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Maakunta- ja kuntapäättäjät tuskailevat kuitenkin yhä pahenevien työttömyystilastojen kanssa ja samanaikaisesti monet yritykset hakevat jo epätoivoisestikin työntekijöitä.
Suomessa joudutaan pohtimaan jo vakavasti työperäisen maahanmuuton helpottamista työvoimapulan korjaamiseksi. Tämä keskustelu puolestaan on aiheuttanut epäselvän somemölinän, jossa sotketaan jopa tahallisesti työperäinen maahanmuutto ja pakolaisasiat.

 

Kuinka siis saamme ihmiset tekemään motivoituneena töitä? Onko ainut motiivi raha? Kuinka ihmiset tuntisivat enemmän, että heidän työpanos on aidosti tärkeä sille yritykselle ja koko työyhteisölle missä he työskentelevät? Että ilman heitä ei olisi hetken päästä yritystäkään.

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka huolehtii myös heikommista, ja niistä ketkä eivät pysty itsestään elättämään. Työkykyisen ja terveen ihmisen kohdalla työntekemisen olisi kuitenkin mielestäni oltava aina kannattavampaa kuin työttömänä oleminen.

 

Tämä tarkoittaa sitä, että tehdystä työstä on saatava oikea ja kannattava korvaus. Työtä ja sen tekijää on arvostettava ja työntekijän on puolestaan arvostettava työyhteisöä, jonka osa on. Kyse on kuitenkin varsin perustavaa luonnetta olevasta ihmiselämän tunteesta, tuntea olevansa tärkeä ja arvostettu.

Sosiaaliturvaa on myös uudistettava niin, että se kannustaa työntekemiseen ja poistaa tuloloukut.

 

Asun tällä hetkellä samalla paikalla, jossa reilu 25 vuotta sitten aloin nukkumaan kynä ja paperit yöpöydälläni.

Tuolloin tällä paikalla oli vanha talo, mummolani, jota asutin muutaman vuoden ajan opiskeluaikanani. Elämä on kuljettanut minua ison ja välillä pomppuisenkin ympyrän. Tuo matka on puolestaan tehnyt minusta sen ihmisen, kuka olen nyt. Olen edelleenkin ennakkoluuloton, pikkuisen vähemmän rämäpäinen, elämän hioma, syvemmin tunteva ja edelleen yrittäjä.

 

Ja niin, keksin muuten yritykseni nimen silloin ensimmäisenä yrittäjyyteni yönä…

 

 

 

Koottuja ajatuksia:

”Yrittäjyys on yrittäjämäinen tapa ajatella ja toimia, oli henkilö sitten yrityksen perustaja ja omistaja tai jo olemassa olevan organisaation työntekijä.
Tällaista käyttäytymistapaa kuvaavat esimerkiksi vastuullisuus, itsenäisyys, yhteistoiminnallisuus, aloitteellisuus ja innovatiivisuus, jotka ohjaavat henkilön toimintaa kokonaisvaltaisesti (Huuskonen, 1992).”

”Elämä on ympyrä.”

”Myös yrittäjän henkinen ja fyysinen jaksaminen on tärkeä asia koko yrityksen ja sen henkilöstön hyvinvoinnin kannalta.”

”Työnteko on oltava aina kannattavampaa kuin työttömänä oleminen.”